Sain viettää viime vuoden joulun itselleni uudessa ympäristössä. Kittilän maisemat poikkesivat tutuista Kangasalan maisemista melko paljon. Tunturit, lumen paljous, pakkasen kireys ja revontulet loivat joulun vietolle upeat puitteet.
Kittilän kirkko oli sekin hyvin toisenlainen verrattuna meille tuttuun Kangasalan kirkkoon. Kittilän kirkko on paljon omaa kirkkoamme pienempi. Mutta samalla se on hyvin idyllinen – jopa intiimi – puukirkko, jota paikalliset ihmiset rakastavat. Kirkko oli joulun aikaan kauniisti valaistu sekä ulkoa että sisältä. Sinne oli hyvä tulla ja sieltä oli hyvä lähteä jatkamaan omaa Vapahtajan syntymäjuhlan viettoa.
Joulun vietto erilaisessa ympäristössä ohjasi omat silmäni katselemaan joulua yhdestä erityisestä näkökulmasta. Ymmärsin, että joulun tuntu ei syntynyt ennen kaikkea postikorttimaisen kauniista ympäristöstä. Se ei syntynyt ensisijaisesti kauniista puitteista, jotka saattoivat myötävaikuttaa kirkkoon tulevan ja siellä istuvan ihmisen hyvän olon tunteeseen. Oivalsin, että joulun tuntu syntyi kahdesta asiasta: Oikeaan jouluun tarvittiin joulun Hyvä Sanoma ja ihmisiä!
Näin oli myös ensimmäisenä jouluna! Ilman joulun sanomaa paimenet olisivat jatkaneet normityötään kedolla, ilman joulun sanomaa Beetlehemissä syntyvää pientä lasta tuskin olisi mainittu historian kirjoissa, ilman joulun sanomaa itäisen maan tietäjät olisivat saaneet katsella rauhassa tähtiä kaukana Juudeasta. Mutta yhtä lailla Hyvä Sanoma olisi jäänyt merkityksettömäksi, elleivät enkelit olisi julistaneet sitä Marialle, Joosefille, tietäjille ja paimenille – ja heidän kauttaan kaikille meille.
Kirkon kaunistus ovat siellä olevat ihmiset – niin Kangasalla kuin Kittilässäkin. Vaikka kirkko olisi rakennuksena kuinka kaunis, se luo vain puitteen Hyvän Sanoman ja ihmisen kohtaamiselle. Toivon tänä vuonna, että jokainen seurakuntalainen kokisi olevansa tervetullut joulun tilaisuuksiin. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Kaikkia!
Ensi sunnuntain aihe ”Kuninkaasi tulee kunniassa” lupaa myös Vapahtajan saapuvan keskellemme. Meidän ja joulun lapsen, Jeesuksen, välille voi syntyä uusi yhteys. Samalla voimme saada sisimpäämme suurimman mahdollisen lahjan: Voimme saada lahjaksi sen rauhan ja ihmisten välisen hyvän tahdon, josta ensimmäisen joulun enkelit lauloivat yötyötä tekeville paimenille. Joulunajan tilaisuuksiin osallistuessamme saamme yhtyä noihin sanoihin hyräillen tutun jouluvirren sanoja: ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi”. Noihin sanoihin kiteytyy koko joulu!
Seppo Jarva
Kangasalan kirkkoherra
