Vuoden vaihtuessa meillä on tapana zoomata elämää niin taakse- kuin eteenpäin. Uuden vuoden alkaessa onkin hyvä hetki miettiä, miten edellisestä selvittiin ja millaisia muutoksia tarvitaan, jotta tuleva voisi olla kulunutta tuloksekkaampi. Elämäntavoissamme, jotka liittyvät vaikkapa nautintoaineisiin, ihmissuhteisiin tai harrastuksiin löydämme yleensä helposti parantamisen varaa. Kun arviot muutoksen tarpeesta on saatu valmiiksi, on aika tehdä itselle uudenvuoden lupauksia.
Parannuksen tekeminen kuuluu jokaisen kristityn elämään. On hyvin tärkeää, että suostumme rehellisesti katselemaan elämämme valintoja, motiiveja ja päämääriä. Meidät on luotu kasvamaan sisäisesti. Muutos on oleellinen osa hyvää ihmisen elämää, mutta sen toteuttaminen on usein aika haastavaa. Sinnikkäimmätkään ponnistelut tai paras oma tahto eivät aina riitä saamaan aikaan muutosta, mitä toivoimme. Lupausten toteutuminen valuu uuden vuoden hiekkaan.
On kuitenkin yksi, jonka lupaukset pitävät aina ja täydellisesti. Paavalin kirjeessä Tiitukselle luvataan: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.”
Kipuillessamme elämän haasteiden ja epäonnistumistenkin kanssa meille on annettu voimaksi Jumalan armo, jonka varaan saamme heittäytyä. Muutos parempaan ei ole omien lupaustemme, vaan Jumalan pettämättömän sanan varassa. Sen turvissa on hyvä tehdä matkaa, armo riittää huonompanakin päivänä, aina on lupa yrittää uudelleen. Niinpä ylivertaisesti paras lupaus tässäkin vuodenvaihteessa on, että haluamme aina ja kaikessa turvata Herran armoon.
Siunattua uutta vuotta!
Kari Mikkonen, pastori, Kangasalan seurakunta
