”Etsin, kunnes löydän sun”

Tavallinen ihminen etsii koko elämänsä. Yksi onnea, toinen kultaa, kolmas kunniaa ja vaikutusvaltaista asemaa, neljäs ikuista nuoruutta ja pysyvää kauneutta. Naapurin vanhapiika etsii täydellistä aviomiestä, leskimies lenkkiseuraa, rippikoulunuori puntaroi lukion ja amiksen välillä. Pariskunta etsii ratkaisua perhehelvettiinsä – säilyttääkö avioliitto vai erotako, ja joku meistä yksinkertaisesti pohtii elämänsä tarkoitusta.

Tuo oli Markku Aron iskelmä aikoinaan, jota hääpari pyysi häämarssiksi. Laulu olisi voinut olla myös viime pyhän teemamusiikki. Tavallinen ihminen etsii koko elämänsä. Yksi onnea, toinen kultaa, kolmas kunniaa ja vaikutusvaltaista asemaa, neljäs ikuista nuoruutta ja pysyvää kauneutta. Naapurin vanhapiika etsii täydellistä aviomiestä, leskimies lenkkiseuraa, rippikoulunuori puntaroi lukion ja amiksen välillä. Pariskunta etsii ratkaisua perhehelvettiinsä – säilyttääkö avioliitto vai erotako, ja joku meistä yksinkertaisesti pohtii elämänsä tarkoitusta. Mistä olen tullut?
Jari Kemppainen.

Minne menen? Kuka olen? Vanha kristinoppi totesi ”Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.” Sana etsikkoaika merkitsee sitä, että jokin asia tai tapahtumasarja vaatii juuri sillä hetkellä toimenpiteitä. Ellei niihin ryhdytä, menetetään joko mahdollisuus tai voidaan joutua tosi hankalaan tilanteeseen. Näin puhutaan urheilujoukkueesta, yksityisestä ihmisestä kuin kansakunnasta. Jokaisella sukupolvellakin on omat etsikkoaikansa. Ne voivat olla pysähdyspaikkoja, jolloin meiltä kysytään: Missä on turvamme. Valitettavan usein pysähdyksen aiheuttaa jokin ikävä onnettomuus tai katastrofi.

Olemme nytkin käännekohdassa. Hyvinvointiyhteiskunta on viritetty huippuunsa, mutta monesta asiasta rahoitus puuttuu. Pitäisi maksaa veroja ja maksuja entistä enemmän, mutta maksajien määrä ei lisäänny. Edessä on sopeuttamisen tie. Kukaan ei halua luopua mistään. Ilmastonmuutokselle voisi tehdä vielä jotakin, mutta sekin edellyttäisi kuluttamisen hillitsemistä ja elintason laskemista sekä yksikertaisempaa elämäntapaa. Olemme siinäkin etsikkoajassa. Nyt on toimittava ja nopeasti, muutoin emme voi tehdä enää mitään. Kullakin paikkakunnalla tai aikakaudella on oma ihmisiä yhdistävä hetkensä, valita joko oikea tai väärä. Koko yhteisö voi katsoa yhdessä väärään suuntaan ja tavoitella vääriä asioita.

Jonkin kansakunnan ja kulttuurin tie omaan ratkaisukohtaansa ei tapahdu käden käänteessä. Se voi kestää sukupolvia. Mutta sellainen tilanne tulee lopulta. Samoin kehitys tällaista tilannetta kohti voi olla nähtävissä jo kauan; sillä on omat merkkinsä, jotka aluksi kenties vain hyvin harva henkilö tiedostaa. Näinhän oli usein Vanhan testamentin profeettojen kohdalla, joiden tuhon sanomaan suuri enemmistö kyllästyi, väsyi ja vihastui. Heidän mielestään mikään profeetan esittämä uhkaava tulevaisuudenkuva ei missään nimessä ollut näköpiirissä.

Pahin vaara, joka meitä kansana ja kirkkona voi kohdata, eivät ole taloudelliset, yhteiskunnalliset tai valtiolliset vastoinkäymiset, katovuosi tai jokin suuronnettomuus. Pahinta on luopumus Jumalasta. Pahinta on välinpitämättömyys Jumalaa ja hänen käskyjään ja evankeliumiaan kohtaan. Silti Jumala etsii ihmistä. Jo paratiisin puutarhassa Jumala etsi ihmistä: Missä olet? Missä piileksit? Tule takaisin.

Jari Kemppainen

kirkkoherra, lääninrovasti

Pälkäne