Valtiotieteen tohtori Kaarle Simo Marius Sulamaa kuoli äkillisesti kotonaan Helsingissä 9. maaliskuuta 2023. Hän oli 54-vuotias, syntynyt Hämeenlinnassa 24. huhtikuuta 1968.
Hän eli lapsuutensa Kauniaisissa ja suurimman osan elämästään Helsingissä, mutta vietti paljon aikaa Pälkäneellä, jossa hänellä oli sukujuuria niin isän kuin äidin puolelta.
Sulamaa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1990 pääaineinaan suomen kieli ja itämerensuomalaiset kielet.
Yhtäältä kielihistoria oli hänen suosikkialansa, toisaalta Viro ja viron kieli: hän toimi 1980–90-lukujen vaihteessa matkaoppaana Tallinnassa ja 2000-luvun alussa Tallinnan pedagogisen korkeakoulun suomen kielen lehtorina. Sulamaa toimi myös suomi toisena kielenä -opettajana Amiedussa.
Jo nuoresta pitäen Sulamaa oli kiinnostunut isänmaallisuudesta ja 1930-luvun poliittisesta liikehdinnästä. Poliittisen historian opinnot hän suoritti valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja väitteli tohtoriksi lapualaispoliitikko Hilja Riipisestä vuonna 1995. Keskeiseksi nousi psykohistoriallinen näkökulma.
Samana vuonna julkaistiin populaarikirja Hilja Riipinen – Lapuan lotta. Isänmaallisen Kansanliikkeen politiikkaa tutkittuaan Sulamaa erikoistui Lotta Svärdiin. Keskeinen teema yhdisti aate- ja psykohistoriaa: teos Lotat: uskonto ja isänmaa – lotat protestanttis-nationalistisina nunnina ilmestyi 2009.
Sulamaa kirjoitti useita tilaushistorioita, esimerkiksi Suomen sotaveteraaniliiton 50-vuotishistorian Veteraania ei jätetä 2007. Läheinen suhde Pälkäneen seutuun näkyy Onkkaalan VPK:n, Luopioisten pitäjän ja Aitoon koulutuskeskuksen historiikeissa.
Historiankirjoituksen rinnalla Sulamaa toimi 1996–2000 Opetushallituksessa EU-työryhmässä, joka tuotti teoksen Ammatillinen koulutus Suomessa.
Sulamaan sielu lepäsi Pälkäneellä, jossa hän myös usein työskenteli Kostianvirran töyräällä Sulamaan talossa eli ”Laamannissa”. Vielä mieluisampi paikka oli Pälkäneveden Kyttälänsaaressa sijaitseva Kolmen Sällin Sauna, monien menneiden aikojen sukutapahtumien näyttämö. Neljän kilometrin soutumatka verkkaisin vedoin vanhanmallisella veneellä oli ruumiin ja hengen ravintoa, samalla myös menneiden aikojen tunnelmaan lipumista.
Menneiden aikojen kuvittajana Sulamaa oli vailla vertaa. Hän tunsi paitsi historialliset tapahtumat, myös paikkoihin ja ihmisiin liittyvät tarinat, koskivat ne sitten Lapuan Hurja-Hiljaa tai Pälkäneen paikallisia. Auringonlasku, saunan kuisti ja Sulamaan Kalle; näissä puitteissa aika menetti merkityksensä ja tarinoita riitti usein kesäauringon nousuun asti.
Sulamaa ei koskaan pitänyt suurta ääntä itsestään. Isänmaa oli hänelle sydämen asia ilman sanallista paatosta. Veteraanien ja lottien teot puhuivat puolestaan.
Antti Niittylä
Jarno Raukko
Kirjoittajat ovat Kaarle Sulamaan sukulainen ja pitkäaikainen ystävä
