Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus on Kotikaupungissaan Nasaretissa, synagogassa. Hän luki Jesajan kirjaa: Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille, hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangeille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta. Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen.
Aluksi kaikki innostuivat hänen saarnastaan, mutta Jeesus tunsi heidän ajatuksensa. Hän sanoi heille suoraan, että pian te sanotte minulle ”Parantaja paranna itsesi”. Hän sanoi heille, että he halusivat vain nähdä ihmetekoja, joita hän teki muun muassa Kapernaumissa.
Jeesus tunsi heidän ajatuksensa. Eikös tuo ole se puuseppä, Joosefin ja Marian poika? Mikä hän luulee olevansa? Ei hän ole mikään Messias. Alkuinnostus muuttui epäuskoksi ja vihaksi. He halusivat tappaa hänet ja raahasivat jyrkänteen reunalle, mutta Jeesus lähti pois heidän luotaan.
Valtaosa synagogassa kävijöistä oli fariseuksia, jotka luottivat siihen, että he olivat Aabrahamin perillisiä ja siten Taivaan kansalaisia. He eivät tajunneet olevansa syntisiä, jotka myös tarvitsevat Jeesuksen parantajakseen ja auttajakseen. Hän itse antaa meille uskon ja toivon. Raamattu sanookin, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Häneen me saamme tänäänkin uskoa ja häneltä pyytää apua kaikissa asioissamme. Pietarikin sanoo: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, niin hän pitää teistä huolen”. Tähän saamme tänäänkin luottaa ja kiittää hänen rakkaudestaan.
Virressäkin sanotaan: ”Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen. Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa, kun Herra heitä hoitaa.”
Siunausta elämääsi!
Paula Eloranta
Lähetyssihteeri, Pälkäneen seurakunta
