Sahalahden ja Kuhmalahden kuntien keskukset eivät oikeastaan olleet siellä, missä kunnantalot sijaitsivat, vaan Sahalahden ”oikea” keskus on Pakkala ja Kuhmalahden keskusta sijaitsee kirkolla.
Ja kun saavutaan Kuhmalahden kirkonkylään, saavutaan itse asiassa Isoon-Pentoon.
– Isossa-Pennossa elivät omassa harmoniassaan erilaiset käsityöläisten ja kauppiaiden yhteisöt; suutarit ja räätälit, peltisepät. Täällä toimivat osuuskauppa ja pankki, Jorma Marttala kuvaa.
Joulun alla 65 vuotta täyttävä Marttala ehti elää kappaleen matkaa Pennon kultakautta. Hänen kotitalonsa on Kivisalmentien varressa Vähä-Pennossa. Vähä-Pento ja Rautio olivat enemmän maanviljelysseutua.
Marttala on koonnut kolmivuotisessa suururakassa kansien väliin Iso-Pennon, Vähä-Pennon ja Raution historian. Sitä edelsi Helmi Lahtisen ja Inkeri Yli-Hinkkalan kymmenvuotinen pohjatyö.
Kiehtovia henkilöhahmoja
Aamulehden erikoistoimittajana elämäntyönsä tehnyt ja suurta maailmaa riittävästi kiertänyt Jorma Marttala alkoi rakentaa eläkepirttiä kotikylälleen kuusi vuotta sitten. Neljä vuotta sitten Marttala ja Eurassa pankinjohtajana toiminut vaimo asettuivat Vähä-Pentoon.
Kohta sen jälkeen Helmi Lahtinen otti yhteyttä lukuisia kiiteltyjä tietokirjoja kirjoittaneeseen Marttalaan. Lahtisella oli Pennon historiasta laatikkotolkulla arvokasta aineistoa ja erinomaisia tietolähteitä. 90 ikävuoden rajapyykkiä lähestyvän Lahtinen uskoi, että Marttala voisi saattaa kaiken sen paremmin kirjan muotoon.
Marttala innostui kotikontujensa kiehtovista vaiheista ja etenkin henkilöhahmoista, joista löytyi vielä muistikuvia, jopa valokuvia.
Historiankirjoittaja olisi uppoutunut arkistoihin, mutta Marttala lähti haastattelemaan ihmisiä ja keräämään tietoja sekä kuvia paikallisista persoonallisuuksista. Heidän kauttaan Marttala kertoo kolmen kylän vaiheet 8.12. julkaistavassa Pennon liepeillä siintävi selkä -kirjassa.
Mukana satoja valokuvia
Pennon kyläkirja keskittyy 1860-luvulta alkavaan satavuotisjaksoon, jolta on saatavissa eniten tietoa.
Sitä myöhemmistä vaiheista on niin valtavasti tietoa ja aineistoa, että aikalaisen on vaikea erottaa suuria linjoja ja nostaa esiin tärkeitä asioita. Vanhemmat vaiheet puolestaan ovat luoneet kaikelle pohjan.
Kirjan nimen mukaisesti kaiken taustalla välkehtii Längelmävesi, jonka rannoille kuhmalahtelaisten esi-isät aikoinaan asettuivat.
”Pennon liepeillä siintävi selkä” on riimi Martti ja Sihvi Lahtisen sanoittamasta ja Unto Kahilakosken säveltämästä Pennon marssista.
Pennon persoonat ja heidän tarinansa sekä valokuvat tuovat kyläkirjaan elämänmakua. Kirjaan saakka päätyneet 450 valokuvaa Jorma Marttala on kerännyt pääosin paikallisten ihmisten albumeista.
Vanhat, viisaat naiset
Pennon kyläkirjan kustantaa tammikuussa 90 vuotta täyttävä Helmi Lahtinen, joka hankkeen aikanaan laittoi alullekin.
– Järki leikkaa edelleen kuin partaveitsi. Kyläkirjaprojekti on avannut minulle, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan vanhoista, viisaista naisista, Jorma Marttala kiittelee Helmi Lahtista ja yli 90-vuotiasta Inkeri Yli-Hinkkalaa.
Paikallisperinnettä keränneet naiset onnistuivat tartuttamaan innostuksensa myös kirjoittajaan.
– Ilman heidän panostaan kirjaa ei olisi koskaan syntynyt, he ovat jaksaneet pitää liekkiä yllä, Marttala sanoo.
Kotikylänsä vaiheisiin uppouduttuaan kirjoittaja kahlasi läpi vanhan pappilan dokumentteja, joita Taidepappilan isäntä Teemu Luoto on vaalinut vuosikymmenten ajan. Marttala haastatteli vanhoja kyläläisiä, kuunteli lukemattomia elämäntarinoita ja skannasi kuvia talteen.
– Viime vaiheessa luimme Helmi Lahtisen kanssa oikovedoksia aamuyölle saakka, Marttala kuvaa innostusta, joka kesti koko kirjaprojektin ajan.
Rahaministerin hurja tarina
Jorma Marttala ei voinut kyläkirjaprojektiin ryhtyessään tietää, että vastaan tulisi myös valtakunnallisesti kiinnostavia hahmoja, kuten Vihtori Salonen. ”Punaisten valtiovarainministerin” vaiheet ovat kuin suoraan seikkailuelokuvasta.
– Vapaussota on sukupovien ajan arka aihe. Tällaisen molempia puolia yhdistäneen henkilön tarina ei revi vanhoja haavoja auki, vaan ehkä jopa hoitaa niitä, Marttala toivoo.
Kansanvaltuuskunnan rahaministeriksi noussut Salonen sai vankileiriltä karatessaan ja kotiseudulla piilotellessaan apua valkoisten puolella toimineilta opiskelijaystäviltään ja kyläläisiltä. Tarinan yksityiskohdat vaihtelevat hieman tietolähteestä riippuen, mutta suuret linjat ovat selvät.
– Kyläläiset katsoivat läpi sormien, kun Salonen piileskeli etsijöitään, Jorma Marttala sanoo.
Vihtori Salosen jäljille hänet johdattelivat Eino Mäkisen muistiinpanot. Eläkkeellä oleva poliisi oli jo vuosikymmeniä sitten kerännyt vihkoihinsa tietoja Salosesta.
– Vihtori Salonen on Kuhmalahden ensimmäinen ja viimeinen valtiovarainministeri, Jorma Marttala sanoo.
Jorma Marttalan kirjoittama Pennon kyläkirja Pennon liepeillä siintävi selkä julkaistaan 8.12.
Lue myös:
