Muistokirjoitus
Olavi Seppälä syntyi ja eli koko ikänsä Kukkian rannalla Vedentaan tilalla. Olavi oli viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin ja osallistui tilan töihin jo ”nöösipoikana”, kuten hän itse asian ilmaisi. Olavi valmistui Ahlmanin maamieskoulusta vuonna 1965. Erja-puolison Olavi löysi rinnalleen Padasjoelta, häitä vietettiin syksyllä 1970 ja perheen kolme lasta syntyi 70-luvulla.
1980-luku oli Olavin ja Erjan todellisia ruuhkavuosia. Vuosikymmenen alkupuolella kotitila siirtyi heidän vastuulleen. Olavi oli 70-luvun lopulla lähtenyt mukaan kunnallisiin luottamustoimiin, joissa vastuuta kertyi ajan myötä enemmän. Näinä vuosina he remontoivat kotitaloa ja uudistivat määrätietoisesti tilan tuotantorakennuksia. Tilalla Olavin käsissä rakentuivat myös monet työkoneet perunankuljettimesta peräkärryyn. Tilan tuotantosuuntina olivat porsitussikala ja perunanviljely. Perunanviljelyssä näkyi Olavin halu mennä eteenpäin ja tehdä asioita omalla tavallaan. 90-luvun puolivälissä Olavi ja Erja liittyivät osakkaiksi Pyhäjoen Kantaperuna Oy:hyn, mikä mahdollisti ruokaperunan viljelyn lisäksi sertifioidun siemenperunan viljelyn muiden tuottajien käyttöön.
Rautajärven VPK:n ja Luopioisten Maamiesseuran toiminnassa Olavi ehti olla mukana ja yhtenä kantavista voimista peräti kuudella vuosikymmenellä. Viime vuosina toteutettu hanke Rautahovin kunnostamiseksi oli hänelle erityisen tärkeä, ja talkoille järjestyi aina aikaa – vielä viime kesänäkin sairauden jo hieman hidastaessa tahtia. Olavin sydäntä lämmitti viime syyskuussa 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi hänelle myönnetty Maamiesseuran kunniajäsenyys. Viimeisinä vuosina Olavin luottamustoimet ulottuivat myös kotikunnan ulkopuolelle seudullisiin kehittämisasioihin Pomoottori ry:n ja Pirkan Helmen puitteissa. Sekin oli Olaville tyypillistä – perehtyä aina uusiin asioihin ja hyödyntää osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
Olavi usein totesi, että Suomen luonnossa parasta on neljä erilaista vuodenaikaa, vaikka se maataloudelle omat haasteensa asettaakin. Kesät Kukkian rannalla olivat työn täyteisiä, mutta oman hienon mausteensa niihin toivat suvun kesken vietetyt juhannukset Tulikalliolla ja sisarusten perheiden vapaa-ajan vietto rantamökeillään.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Olavilla ja Erjalla oli tilaisuus matkustaa yhdessä Euroopassa – yleensä tutustumassa paikalliseen maatalouteen. Runsaasti huomiota ja aikaa heiltä saivat myös neljä lastenlasta, jotka koskettavalla tavalla innostuivatkin muistelemaan vaariaan tämän muistotilaisuudessa. Olavi nukkui ikiuneen Pirkanmaan hoitokodissa helmikuisena aamuna, nuorimman lapsenlapsensa 6-vuotissyntymäpäivänä.
Hyvistä ja tasapainoisista elämän eväistä isää kiittäen,
lapset Sari Hännikäinen, Miia Luukko ja Sami Seppälä
