– Kylät ovat kasvattaneet pojat ja tytöt kaikkein kovimpiin paikkoihin. Ne olivat monta kertaa torppien poikia, jotka lähetettiin sodissa eturintaman kovimpiin paikkoihin, Jorma Marttala muistuttaa.
Pento on tehnyt enemmän kuin osansa. Talvi- ja jatkosodissa kuoli 85 kuhmalahtelaista. Vähästä-Pennosta kaatui 13 miestä ja Isosta-Pennosta seitsemän miestä.
– Toistakymmentä miestä on järkyttävä määrä, kun muistaa, että Vähästä-Pennossa oli silloin toista sataa asukasta, Marttala suhteuttaa.
Sota ei ole ainoa koettelemus, josta Suomi on selvinnyt kylien kasvattien turvin. Sotien jälkeen pientilat eivät enää elättäneet, vaan maatalouden rakennemuutos ajoi ihmiset kaupunkeihin, joissa puolestaan käynnistyi rakennemuutos palveluyhteiskunnaksi.
– Kylien kasvatit ovat niitä kunnon kansalaisia, joiden varassa Suomi selvinnyt kohtalonvaiheistaan, Marttala sanoo.
Kotiseudun näkee uudenlaisessa valossa, kun tuntee sen vaiheet.
– Kylien osa on ollut keskeinen historian virrassa. Vaikeinakin aikoina kylät ovat ruokkineet kaupungit ja nälkävuosina kylistä löytyi leipää kulkijoille. Meidän ei tosiaan tarvitse hävetä juurimme, vaan voimme kulkea pystyssä päin.
Eettinen pohja vahvisti sukupolvien ketjua
Jorma Marttala sanoo, että Pennon kyläkirja on kunnianosoitus sukupolvien ketjulle – jonka ansiosta kylät ovat kasvattaneet kunnon kansalaisia.
Marttala tietää, että lukemattomille muillekin sydänhämäläis- ja suomalaiskylille voisi tehdä samanlaisen kunnianosoituksen.
Hänen mielestään on huikeaa, millaisiin saavutuksiin eristyksissä eläneet kylät ovat yltäneet. Esimerkiksi Kuhmalahdelle kulku oli vaivalloista 1950-luvun lopulle saakka, kunnes Pelisalmen silta avasi valtaväylän Kangasalle ja Tampereelle.
Silti kylistä löytyi muun muassa taitavia soittajia ja soitinrakentajia.
– Täällä rakennettiin viuluja ja urkuharmoneja. 1930-luvulla oli torvisoittokunta ja 1950-luvulla seurakunnan puhallinorkesteri. Kukaan ei voisi itse keksiä soittotaitoa tai rakentaa soitinta, vaan edellytyksenä oli se, että taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle, Marttala sanoo.
Hänen mielestään kylissä elänyt vankka eettinen pohja on vahvistanut sukupolvien ketjua. 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun Kuhmalahdella vaikutti renqvistiläinen liike. Se oli eräänlainen vastavoima Eräjärven hurmokselle ja ihmisiä hämmentäneille unisaarnaajille.
– Monet isännät kääntyivät uskoon, ja tämä toi tervettä eettistä pohjaa sukupolvien ajaksi.
Jorma Marttalan kirjoittama Pennon kyläkirja Pennon liepeillä siintävi selkä julkaistaan 8.12.
Lue myös:
