Kansanvaltuuskunnan rahaministeri: Hennalasta karannut punavanki piileskeli suojeluskuntaa jopa kirkonmäen kuusessa

Vihtori Salosen uskomaton tarina

Kansanvaltuuskunnan rahaministerinä toiminut Vihtori Salonen. Kuva: Raija Utukka-Syrjäsen albumi.

Ylioppilas oli vielä 1900-luvun alussa merkkihenkilö. Eikä ollut tavallista, että pienestä kylästä lähti yliopistoon kerralla kaksi nuorukaista.

Pennossa kävi näin, kun Niilo A Vappula ja Vihtori Salonen päätyivät samaan aikaan akateemiselle uralle. Vappula opiskeli maa- ja metsätaloustieteitä, kylän pitkäaikaisen opettajan veljenpoika Vihtori Salonen puolestaan lähti lukemaan lääkäriksi.

Kun kansa alkoi jakautua kahteen leiriin, Kuhmalahden suojeluskunnan perustajiin kuulunut Vappula varoitteli Salosta, joka tunsi vetoa kansanvaltuuskunnan suuntaan. Salonen piti päänsä ja lähti punaisten puolelle. Hän eteni nopeasti Helsingissä kansanvaltuuskunnan rahaministeriksi.

Kun saksalaisdivisioona valtasi Helsingin ja käänsi sodan kulun, Vihtori pakeni punaisten kassa mukanaan kohti itärajaa. Hänet saatiin kiinni Kotkassa ja lähetettiin Hennalan vankileirille Lahteen.

Salonen oli jo määrätty teloitettavaksi, kun opiskelijaystävät auttoivat hänet pakoon. Vartija ampui ilmaan ja väitti ampuneensa karanneen vangin.

Salonen pakeni metsiä pitkin Padasjoelle ja sai sieltä kyydin torpparin olkikuormaan piiloutuneena. Matkalla kuormaa tökittiin hangoilla, mutta syvälle olkiin kaivautunut Salonen ei paljastunut.

Eräänä päivänä Salosen saunasta löydettiin yllätysvieras. Karkulainen varoitti puhumasta kenellekään, että hän oli palannut Pentoon.

Sana kuitenkin levisi ja suojeluskuntalaiset määrättiin ottamaan Salonen kiinni. He katsoivat kuitenkin karkulaisen liikkeitä läpi sormien, sillä tiedossa oli, ettei maltillinen mies ollut tarttunut aseisiin.

Opettaja Kustaa Salonen. Kansanvaltuuskunnan rahaministeriksi edennyt Vihtori Salonen oli Kustaan veljen, kauppias Benjam Salosen poika. Kuva: Timo Salosen albumi.

Kun Salosen kiinniotto ei tuntunut onnistuvan Kuhmalahden miehiltä, paikalle määrättiin apua muualta. Rengas ympärillä tiivistyi, ja hän pakeni Kangasalle ja jatkoi seuraavana vuonna Laipanmaahan Härkälän torppaan.

Kiinniottajiaan pakeneva punaisten rahaministeri alkoi olla piikki suojeluskunnan pääesikunnan lihassa. Salosen perään lähetettiin lisää miehiä, ja hän olikin vähällä jäädä kiinni. Täpärimmillään mies piileskeli kolme päivää kuusessa, joka seisoo edelleen kellotapulin edessä.

 

Salonen valmisti nitronsa itse

Vihtori Salonen pelastui, koska kotikylän väki ei paljastanut häntä etsijöille. Piileskely loppui, kun punavangit armahdettiin.

Salonen oli ollut lääketieteen opiskelijana lahjakas, mutta hän ei enää jatkanut opintojaan, vaan elätti itsensä muurarina. Mies teki sen verran töitä, että eli, muttei päässyt rikastumaan.

Aivan kokonaan Salonen ei jättänyt ”lääkärin” tehtäviä, vaan hän muun muassa veteli ihmisiltä hampaita. Kun sydän alkoi vaivata, mies teki itselleen dynamiitista nitrot.

Salonen koki myös uskonnollisen herätyksen. Vanhatestamentillinen mies piti hurjia saarnoja, joissa hän otti rohkeasti kantaa. Esimerkiksi vuoden 1941 suurhyökkäyksen aikaan hän vertasi Hitleriä ilmestyskirjan petoon.

Kauppias Benjam ja Maija-Stiina Salosen lapset. Elle (edessä vasemmalla), Heikki, Kalle, Vihtori (takana vasemmalla), Rikhard, Simo ja Esteri. Kuva: Kuhmalahden Kotiseutuyhdistys

Salonen eleli vuoteen 1969 saakka eräänlaisena legendana kotikylällään. Paikalliset ovat tunteneet palasia hänen värikkäästä tarinasta, Pennon kyläkirjan ansiosta Salosen vaiheet on tallennettu kokonaisuudessaan myös jälkipolville.

 

Ruotusotamies numero 100

Pennon kyläkirjassa saa nimen ja kasvot myös yksi niistä 12 kuhmalahtelaissotilaasta, joista tehtiin kaksi vuotta sitten musiikkinäytelmä. 12 paitaa kertoo ruotusotilaista, jotka lupaavat lahjoittaa kotikirkkoonsa alttaritaulun, jos selviävät hengissä epätoivoisesta ja -onnisesta Pommerin sodasta.

Brusilan talon ruotusotamies numero sata sekä 11 muuta kuhmalahtelaismiestä päätyy sodan jälkeen varattomina Tukholmaan. He kuitenkin lunastavat lupauksensa ja maalauttavat taulun paitoihinsa.

 

 

 

Jorma Marttalan kirjoittama Pennon kyläkirja Pennon liepeillä siintävi selkä julkaistaan 8.12.

Lue myös:

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?