Agrologi Simo Voitto Kauppi kuoli 31. tammikuuta 2017 Tampereella. Hän toimi talvisodan aikana 17-vuotiaana Onkkaalassa ilmavalvonnassa ja meni sitten jatkosotaan, haavoittui Syvärillä ja viimein palasi siviiliin 22-vuotiaana sotaveteraanina ja sotainvalidina neuvostoliittolaista metallia eri puolilla kehossaan.
Sotasairaalan taitavat lääkärit ja sittemmin sen ajan ihmelääke penisilliini pelastivat vakavasti haavoittuneen Simon. Luikalalainen Topi Saario hoiti sotasairaalassa Simon vammoja.
Sotavammat vaivasivat Simo Kauppia koko aikuisiän: korva- ja päänsäryt olivat kovat ja sirpaleet painoivat eri puolilla kehoa. Kivut eivät kuitenkaan vieneet hänen elämäniloaan.
Sodassa oli eduksi, että Simo oli 1930-luvulla Pälkäneellä hiihtänyt, metsästänyt, harjoitellut ammuntaa suojeluskunnassa, ollut VPKssa ja tehnyt ruumiillista työtä. Näitä sitkeitä miehiä saamme kiittää, kun vietämme Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa. Täpärästi siinä pelastuivat sekä Simo että koko Suomi.
Simo syntyi 28.10.1922 Ali-Höllin talossa, Salmentaan kylässä Pälkäneellä. Simon vanhemmat Lyydia ja Kalle kuuluivat järviseudun alkuperäiskansaan. Heidän esivanhempiaan on tiedossa yli kymmenen sukupolvea – niin pitkälle historiaan, kuin Luopioisten ja Hauhon talonpoikia on merkitty kirkonkirjoihin.
Sotien jälkeen Simo opiskeli agrologiksi. Hän teki ammatillisen uransa Wärtsilän maatalouskoneryhmässä asuen perheensä kanssa Helsingissä ja matkustaen paljon ympäri maata.
Kesät Simo Kauppi vietti perheensä kanssa Salmentakana tehden Ali-Höllillä maataloustöitä. Leskeksi jäätyään hän palasi eläkepäivinä syntymäkotiinsa ja jatkoi siellä erityisesti metsätöiden tekoa.
Vuonna 2001 Simo muutti Helsingin Herttoniemeen ja myöhemmin Tampereelle Tammenlehvän palvelutaloon lähelle tyttäriensä perheitä ja entistä vävyä Ismo Lehtoa, joka oli hänelle korvaamaton ystävä ja apu elämän loppuun asti.
Lapsuudenkodista Simo omaksui talonpoikaiset hämäläiset elämänarvot. Ne voi tiivistää sanoihin: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, vastuuntunto, kohtuullisuus.
Simo arvosti oman perheensä vapautta ja kunnioitti muita ihmisiä ikään, omaisuuteen, sukupuoleen, koulutukseen tai puoluekantaan katsomatta. Näin hänestä tuli myös ammattipiireissä arvostettu työtoveri ja ystävä. Moni muistaa hänet ystävällisenä, auttavaisena sekä huumorintajuisena ystävänä ja omaisena.
Simo viljeli rehevää ja älykästä hämäläistä huumoria. Elämäniloa tarvittiin sodassa ja työelämässä, mutta parhaat juttunsa Simo irrotteli vapaa-ajalla ystävien ja perheensä parissa. Jotain mukavaa oli aina lupa odottaa, kun Simo astui huoneeseen.
Simolla oli taito iloita Suomesta ja tästä kotiseudustaan. Niitä hän oli joutunut kurjissa oloissa urheasti puolustamaan. Huolet väistyivät viimeistään sitten, kun Simo pääsi lempipuuhaansa, kalahommiin Sillansalmelle tai Jouttesselän ulapalle.
Kun elää pitkän elämän, siihen kuuluu myös vastoinkäymisiä. Raskainta Simolle oli aviopuolison menetys, kun rauhallinen ja lempeä Helmi kuoli syöpään ennenaikaisesti vain 64-vuotiaana. Yhteiset eläkepäivät jäivät puuttumaan.
Vaikka Simon fyysinen kunto viime vuosina heikkeni, hänen vireytensä ja huumorintajunsa säilyivät loppuun asti. Mutta ikä karttui ja voimat alkoivat heiketä. Sydäntalvella hänen elämänsä katkesi kunnioitettavassa 94 vuoden iässä.
Kiitämme Tammenlehvän henkilökuntaa hyvästä hoidosta sekä Pälkäneen seurakuntaa, sukulaisia ja ystäviä arvokkaasta siunaustilaisuudesta, jossa saimme olla mukana 17. helmikuuta Pälkäneellä, Simon kotikonnuilla.
Tiina Kauppi
Simo Kaupin tytär
Pekka Kauppi
Simo Kaupin veljenpoika
Kommentointi on suljettu.