Vihan kylvämistä, vai syrjintää?

Olin hämmästynyt ja murheissani, kun luin Anja Salovaaran tekstiä edellisessä Sydän Hämeen Lehdessä (SHL 31.1.).

Vanhat ihmiset sanoivat, että meidänhän ei pidä takertua ulkonaisiin sanoihin, vaan siihen, mitä sanoilla tarkoitetaan tai mitä ne merkitsevät. Tämä on varsin hyvä taito, jos ollaan tekemisissä varsinkin amerikkalaisten kanssa. Mutta ymmärrän, että tämä nykyinen itsekeskeinen maailmanaika on tehnyt ihmiset hyvin mustavalkoisiksi eli jos et ole puolella, niin olet vastaan. Asioihin suhtaudutaan siis hyvin kiihkofanaattisesti, eikä silloin jää tilaa kypsille keskusteluille ja pohdinnoille, eikä toisen ihmisen kunnioittamiselle.

Kun katsomme historiaa ja nykyaikaa, niin aina on ollut ihmisiä, jotka ovat antautuneet vihan, pahuuden ja ilkeyden palvelukseen, niin kuin ihmisiä, jotka ovat antautuneet totuuden, hyvyyden ja laupeuden palvelukseen, niin miehiä, kuin naisiakin, nuoria ja vanhoja, uskonnollisia ja ateisteja. Tämän vuoksi tätä meidän nykyistä elämämme aikaa kutsutaan valinnan ajaksi eli valitsemme missä haluamme viettää iäisyytemme, Helvetissä, vai Taivaassa? Siksi pitää katsoa mitä me kylvämme eli vihaa vai laupeutta? Sillä tehty paha tuomitaan (Luojan kiitos, niin kuin pitääkin) joskus täällä maan päällä, mutta viimeistään lopullisella tuomiolla tämän Armonajan jälkeen.

Suosittelisin kaikille iltalukemiseksi Lutherin kirjoituksia, sillä ne ovat edelleen tuoretta luettavaa. Voi lukea esimerkiksi mitä Luther kertoo vaimostaan: ”…hänen vaimonsa on hänelle kalliimpi kuin Ranskan kuningaskunta ja Venetsian herraus…”.

Entisajan tavallinen seurakuntalainen

Markku Uotila

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?