Päätoimittaja Tommi Liljedahl kirjoittaa Sydän-Hämeen Lehdessä (SHL 6.6.) paikannimistä.
Paikannimet luovat jo äänneasullaan erilaisia mielikuvia kohteestaan, ja Liljedahl sovitteleekin ”nuukahtaneelta” tuntuvan Luopioisten nimen tilalle Kukkiaa.
Tekstissään hän viittaa myös mahdollisuuteen käyttää paikannimeä markkinoinnissa.
Juttunsa lopussa Liljedahl tuo esiin Pintele-järven. Uskallan väittää, että sen nimi kuuluu pitäjämme vanhimpiin, vesistönimi kun on. Sen selvittämätön etymologia kiinnostaa. Nimi on ainutlaatuinen; toista Pintelettä ei Suomessa ole.
Päätoimittajan laatima järven kuvaus on sekin tavallaan ainutlaatuinen: Pintele on tylsän pitkä ”matala lutakko” pelto- ja pusikkorantoineen. Siinä ”ei ole mitään nähtävää”.
Tuntuu uskomattomalta, että paikallislehden päätoimittaja kuvatessaan pääkirjoitussivulla kotikunnan luontokohdetta kirjoittaa tällaista tekstiä!
Pääkirjoitussivultahan olemme tottuneet lukemaan lehden kannan ja näkemyksen. Mikä tässä on lehden näkemys? Mihin lehti tällä hyökkäävällä ja halventavalla jutulla pyrkii? Vahvistaako se kunnan imagoa suosittuna kesämökkikuntana, vai saako se ken ties tänne muuttoa haikailevan epäilemään tulevan kotikunnan luonnonkauneutta? Ihan pääkirjoitussivullako on ollut tarve varoittaa järven rantatonttien ostajia, mökkien vuokraajia tai kokoustilojen varaajia?
Paikallislehti on oiva tietolähde asuinalueen uutisista ja tapahtumista. Tämän lisäksi sillä on vielä tärkeä tehtävä asukkaiden yhteisyyden ylläpitäjänä ja ennen kaikkea paikkakunnan puolestapuhujana. Lehden päätoimittaja on siis paljon vartijana.
Tämän asian toivon Sydän-Hämeen Lehden päätoimittajan Tommi Liljedahlinkin sisäistävän.
Kirsti Uotila
Kommentointi on suljettu.