The Spanish Castle nosti lavalle Antti Kajanderin kitarataituruutta ja Gary Mooren bluesia espanjalaisen ilon kautta

The Spanish Castle toi Kangasala-talon lavalle tribuutin Gary Mooren bluesrock-tuotannolle.

Heti alkuun on todettava, että olisi aliarviointia sanoa Antti Kajanderia hyväksi kitaristiksi. Osa-aikaisesti Espanjan Malagassa asuva Kajander on soittimensa kanssa erittäin hyvä.

Niinpä hänen itsensä arvostaman huippukitaristin Gary Mooren tuotannon soittaminen on hyvinkin luonteva valinta – vaikka The Spanish Castle -yhtyeen konserttikiertueella biiseissä soikin espanjalainen kaiku.

Tälle kaiulle antaa luonnollisen pohjan Kajanderin oma tausta Espanjassa sekä bändissä soittavat espanjalainen basisti Canon Bass ja venezuelalainen rumpali Marcos Hostos. Muutamia vuosia sitten – alkujaan sattumalta – yhteen osunut kolmikko on jo ehtinyt kiertää etenkin Espanjassa, mutta Suomessakin bändi ehti myydä konsertteja loppuun lyhyellä kiertueellaan 2023.

Tämänkertainen reissu Still got the blues -kiertueen merkeissä jatkuu vielä Suomen läpi Ruotsiin ja edelleen Espanjaan.

Kangasala-talossa helmikuussa esiintynyt The Spanish Castle nousi lavalle kosketinsoittaja Ilkka Jorosella vahvistettuna. Nelikolla oli hallussa sekä rokkaavampi että tunnelmallisempi blues Mooren uran varrelta Thin Lizzy -vuosista sooloajan tuotantoon. Konsertissa kuultiin isoimmat hitit – kyllä, myös suomalaisille rakas Over the hills and far away – mutta toki moni kipale jäi mahtumatta mukaan kaksituntiseen pakettiin. The Spanish Castle soitti yhden omankin kappaleen: kauniin ja monipuolisen instrumentaalin, lähes kahdeksanminuuttisen Marigold Roadin.

Yhtyeellä oli hallussaan niin groove, svengi kuin letkeä yhteispelikin. Vaativassa roolissa vailla taustalaulutukea ollut Kajander suoriutui hyvin melkoiseksi tiluttamiseksi usein edenneestä kitaroinnistaan ja laulusta, olkoonkin että osa biiseistä istui hänen äänelleen paremmin kuin toiset. Esityksen jälkimmäinen puolisko tuntui tuovan lavallekin ripauksen lisää rentoutta ja toisaalta ylimääräistä kipinää esiintyjien ja yleisön väliseen vuorovaikutukseen.

Varsinainen setti päättyi Mooreen moninkin tavoin sopivaan The Messiah will come again -mammuttiin. Viihdyttävän illan encorena kuultu, tunnelmaan sopiva Santana-laina Oye Como Va päästi irrottelemaan myös basisti Bassin ja rumpali Hostosin, jotka muuten pitäytyivät enemmän taka-alalla jättäen tilaa Kajanderin lisäksi kosketinsoittaja Joroselle.

Kun itse hallitsee instrumenttinsa erinomaisesti ja saa soittaa hyvien tyyppien kanssa Gary Moorea lähes täysille saleille – ja saa onnistuneesti innostettua yleisön Kangasala-talossa keskinäiseen laulukilpaan – voi syystä todeta, kuten Kangasala-talon lämpimästä vastaanotosta silminnähden otettu Antti Kajander perjantaina: ”Tämä on ihan kiva ammatti”.

 

Lue myös:

Vaikuttava Frida tuo katsojan iholle palavasieluisen kuvataiteilijan elämän kipukohdat

Maailman korskein cover-bändi

Ihmeellisen perheen ihmeen hyvä paluu

Hauskuus ja koskettavuus lyövät sopivasti kättä Maalaispoika oon -musikaalissa Sappeen kesäteatterissa

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?