Suomalaisen sanonnan mukaan tasan ei käy onnen lahjat. Tasan eivät käy elämässä myöskään raha ja tavara. Omaisuuden tai osaamisen epätasainen jakautuminen herättää herkästi ihmisessä kateellisuutta toista kohtaan. Toisella on jotain sellaista, joka itseltä puuttuu, mutta jonka haluaisi itselleen. Legendaarisen nykysuomen sanakirjan mukaan kateus tarkoittaa toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, harmin tai epäsuopeuden tunnetta. Sanotaan, että suomalaista kateellisempaa kansaa ei löydy. Tiedä sitten tuon toteamuksen paikkansa pitävyydestä. Kateus kun on yleismaailmallinen tunne ihmisellä. Yksi asia on kuitenkin sellainen ikuisuusasia, joka tuntuu Suomessa erityisesti herättävän kateutta, ja se on auto. Kiitos korkean autoveron, joka tekee jokaisesta autosta kalliin.
Usein kateus perustuu vääriin käsityksiin toisesta ihmisestä. Toisen kokonaistilannetta ei osata tai haluta nähdä. Tuntematta toista ihmistä saatetaan tehdä hänestä johtopäätöksiä pelkin ulkonaisin perustein. Nähdään vain yksi puoli hänen elämästään. Ihminen voi ajaa kalliilla autolla, mutta samanaikaisesti asua kuitenkin vuokralla tai vanhassa omakotitalossa, jossa remontteja ei pahemmin ole tehty. Tai vastaavasti ajaa vanhalla autolla tai ei-niin-kalliilla automerkillä ja omistaa kuitenkin asunnon lisäksi huvilan Espanjassa. Nämä yksinkertaiset esimerkit ovat ihan elävästä elämästä. Kateellinen ei välttämättä myöskään näe sitä, mitä asian saavuttaminen on mahdollisesti toiselta vaatinut.
Raamatussa on paljon kertomuksia ja kohtia, jotka liittyvät kateuteen. Muun muassa Saarnaaja kirjoittaa nähneensä ”kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta.” Saarnaajan mukaan kateus on ”turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (4:4). Elämä ei ole reilua, mutta kateus ja sen tunteminen tekevät elämästä vain toivottoman. Toisen kokema hyvä tai saadut lahjat eivät ole itseltä pois, sillä jokaiselle on Jumala antanut omat kykynsä ja ominaisuutensa, juuri hänelle tarkoitetut, joista on iloa ja hyötyä niin itselle kuin muillekin. Psalmin 139 mukaan ihminen on ihme, suuri ihme. Jokainen on ainutlaatuinen yksilöllisiltä taipumuksiltaan, ja jokaisen elämänkirjailut punoksineen on Jumala luonut. Arvosta siis itseäsi. Sitä, mitä olet saanut lahjana ja sitä, miten tuota lahjaa voit käyttää. Kun huomaat oman arvosi, kateudelle toista kohtaan ei jää sijaa.
Sanna Vehkaoja
Diakoniatyöntekijä, Kangasalan seurakunta
