Kangasalan kirkossa on Hyvien uutisten Majataloilta sunnuntaina 24. maaliskuuta kello 18–20. Illassa musiikkivieraana on kitaraduo J-Stone, jonka solistina Ylen uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen esittää omia laulujaan.
– J-Stonehan keikkailee aivan jatkuvasti – viimeksi 30 vuotta sitten ja nyt heti taas perään, naurahtaa yhtyeen kitaristi Mikko Tarri.
– J-P:n kanssa on tavattu ekan kerran ekaluokkalaisena. Porissa kahlattiin kouluja samoilla ja rinnakkaisilla luokilla, kertoo nykyään Kangasalan Suoramalla asuva Tarri.
– Meitä yhdisti myös seurakuntanuorten toiminta. Olimme samoilla ripareilla isosina. Molemmat oltiin musiikkimiehiä vähän eri tavoilla, mutta laulaminen ja kitara tuntuivat kovasti mielenkiintoiselta. J-P:llä rupesi laulua pukkaamaan ja siitä J-Stone kitaraduona sai sitten alkunsa. En tiedä oliko siinä mitään kovin kunnianhimoista, mutta hyvin pian saatiin buukattua hiukan esiintymisiäkin. Teimme kaikkinensa joitakin kymmeniä keikkoja.
Armeija ja opiskelut päättivät J-Stonen aktiiviuran. Muusikoiden ystävyys on silti säilynyt. Hyvien Uutisten Majataloillassa julkaistaan J-Stonen ensimmäinen äänite, ”Onnenonkijoita”.
Majataloillassa J-Stonen kappaleet kuullaan bändiversioina.
Heidi Tohmola kertoo hyviä uutisia Lähi-idästä
Illassa puhujavieraana on yli 20 vuotta Israelissa asunut graafikko Heidi Tohmola, joka työskentelee Sarigim-hyväntekeväisyysjärjestössä. Järjestö on tehnyt toistakymmentä vuotta rauhantyötä lasten ja nuorten keskuudessa Israelissa, tuoden juutalaisia ja arabeja yhteen. Kaikki kerhot ja leirit on sodan takia peruttu – tällä hetkellä järjestö keskittyy kodittomiksi jääneiden auttamiseen ja ruokajakeluun länsirannalla.
– Vietin nuoruuteni Kangasalla. En ollut seurakunnan kanssa missään tekemisissä. Lukion jälkeen sain töitä muun muassa lasten parista, ja myös seurakunnan päiväkerhon ohjaajana. Muutin myöhemmin Vantaalle. Siellä innostuin kuvataiteesta ja graafisesta suunnittelusta. Kun elämään tuli isoja muutoksia, aloin etsiä itseäni muutenkin. Halusin löytää uuden suunnan ja lähdin etsimään jo hieman unohtunutta hengellistä identiteettiäni.
– Pääsin töihin Kansanlähetyksen graafiseksi suunnittelijaksi. Ajattelin koko ajan, että tahtoisin lähteä ulkomaille – mihin tahansa, mutta ei Israeliin. Ajattelin, että Israel on hieman ”hurskaammille” ihmisille; ehkä papeille tai sairaanhoitajille, mutta ei minun kaltaisilleni. Valmistelin lähtöä Papua-Uusi-Guineaan. Siellä oli jo minulle paikka, johon minua odotettiin, mutta kaikki meni lähes mystisesti pieleen: viestit menivät väärille ihmisille ja faksit hävisivät. Pian sen jälkeen joku ehdotti lähtemään Israeliin. Yhtään lomapäivää ei ollut säästössä. Sanoin Jumalalle, että jos tahdot minun lähtevän, anna ilmainen matka ja palkallista lomaa.
− Seuraavana päivänä eräs henkilö tuli luokseni. Hän koki, että hänen tuli maksaa minulle Israelin matka, Heidi kertaa. Lomakin järjestyi.
– Menin graafiseksi suunnittelijaksi Caspari-keskukseen, joka kouluttaa maan seurakuntia. Koin Israelissa yleisesti, että ilmapiiri oli rento, eikä siellä tarvinnut pönöttää. Israelissa voi mennä vaikka kumisaappaissa häihin, eikä muutenkaan sosiaalinen elämä ole mitenkään jäykkää. Koin, että sovin hyvin joukkoon.
Heidi on asunut Israelissa enemmän tai vähemmän koko 2000-luvun. Sinä aikana poliittinen ilmapiiri on ollut hyvinkin kuohuvaa. Tilanne israelilaisten ja palestiinalaisten kesken nostattaa vahvoja tunteita Suomessakin – jopa vihaa.
– Koen, että se on ymmärrettävää, sillä uutisten kautta välittyy mutkikkaasta konfliktista vain jäävuoren huippu. Näkyni on edelleen sama – keskittyä siihen, miten viholliskansat voivat löytää toisensa ja rauhan.
Graafinen työ on edelleen Heidin päätyö, mutta sodan aikana hän on tehnyt kaikkea mitä tarvitaan – aina pommisuojan siivoamisesta alkaen.
– Tavalliset fraasit, kuten ”kyllä tää tästä järjestyy” tai ”kyllä Jumala hoitaa” eivät enää kelpaa Israelissa ihan sellaisenaan. Nyt sodan aikana toivon sanoma täytyy viedä ihmisille rinnalla kulkemisen kautta. Sanojen lisäksi on uskallettava aidosti auttaa kärsiviä. Jumalan rakkauden täytyy mennä joka paikkaan – se on se juttu.
Majataloillan juontaa kangasalalainen muusikko Pekka Simojoki.
Eveliina Sydänlähde
