Menestysfarssi jaksaa naurattaa Kangasallakin – Salkkari-näyttelijät tekevät lavalla mahtavaa työtä

Kangasalan kesäteatterissa tänä kesänä nähtävä Kaurakangas Oy:n tuottama Vaimoni Maurice on melkoista tykitystä. Alun viipyilevä startti vaihtuu näytelmän edetessä suoranaiseksi ralliksi. Ranskalaisen Raffy Shartin vuonna 1997 kirjoittamaa menestysfarssia on esitetty Suomessakin monessa eri teatterissa. Yhä vain sen nokkelat sanailut sekä erikoiset hahmot ja juonenkäänteet jaksavat naurattaa.

Lavalla nähtävät Salatut elämät -tv-sarjasta tutut näyttelijät panevat todellakin rooleissaan parastaan. Sami Uotila petturimaisena Georgesina ja Pete Lattu hienovaraisena Mauricena ovat esityksen kantavat voimat. Molemmat selviytyvät vauhdikkaista rooleistaan hienosti ja tarkasti.

Farssin tärkein ja samalla vaikein elementti rytmi on tekijöillä niin ikään hienosti hallussa. Esko Koveron ohjaama näytelmä soljuu eteenpäin kommelluksesta ja sekaannuksesta toiseen varmasti, täsmälleen oikea-aikaisesti ja hykerryttävän hauskasti.

Vaimoni Mauricen ensi-ilta Kangasalan kesäteatterissa oli 14. kesäkuuta. Arvio on kirjoitettu 18. kesäkuuta nähdyn esityksen pohjalta. Esitykset jatkuvat Kangasalla 18. heinäkuuta asti. Kuva: Jari Nieminen.
Näytelmän ihmissuhdesoppa alkaa valmistua, kun pariisilaisen pariskunnan Georgesin ja Marionin (Monika Lindeman) suhde on kriisissä. Georgesilla on jo pitkään ollut suhde nuoren Catherinen (Inna Tähkänen) kanssa, ja Catherine on päättänyt paljastaa suhteen Marionille. Soppa syvenee, kun pariskunnan kodin ovelle saapuu hyväntekeväisyysjärjestö Veljesavun Maurice. Keitosta sakeuttavat myös asuntoa ostamaan saapuva pariskunta sekä Catherinen kostoa janoava poikaystävä Roger (Sampsa Tuomala). Viimeksi mainituista etenkin Teemu Lehtilä tekee mainion ja ilahduttavan korkealentoisenroolin asuntoa ostamaan tulevana herra Behrs-Vacquot’na.

Kaiken kaikkiaan Salkkari-näyttelijöiden tähdittämä farssi vakuuttaa. Joissain kohdissa tulee mieleen, menevätkö eläytyminen ja mahtipontiset eleet jo turhankin suuriksi, mutta tällaiset ajatukset jäävät hyvin ohimeneviksi.

Arvio: Neljä tähteä