Kunnanjohtajan sijaistamiskysymys sai yllättävänkin suuren sijan kunta-asioiden joukossa. Lähtökohtatodellisuudessa asia vaikutti selvältä; piti varmistaa vasta vähän aikaa tehtävissään olleille johtaville viranhaltijoille tehtävissään työ-, perehtymis- ja keskittymisrauha ja samalla, jos mahdollista, löytää merkittävästi kuntajohtamisesta kokemusta omaava ammattijohtaja antamaan rutiinitehtävien ohella vinkkejä ja vaihtoehtoja, miten kunnan asioita voisi ehkä parhaiten hoitaa. Erityistä tarvetta oli ilmassa kunnan talouden alalla, jossa painutaan alijäämään ja sitä varten oli jo asetettu tasapainotusryhmä.
Kunnanhallituksessa päädyttiin ensin katsomaan, löytyisikö tällaista henkilöä, ja ellei, niin mentäisiin hallintosääntöön kirjatun sijaistamisjärjestyksen mukaan. Henkilön etsintä jäi hallituksen jäsenten tehtäväksi. Ulkopuolisen henkilön valintamahdollisuus tarkistettiin laillisuutensa osalta.
Mahdollisia henkilöitä löytyi eri lähteistä, mutta halukkuutta pieneen Pälkäneen kuntaan oli niukasti ja halukkaidenkin oli vaikeaa tai mahdotonta irtautua menossa olleista velvollisuuksistaan riittävän ajoissa. Osaltani luovuin etsimisestä saatuani esittämäni henkilön ansioluettelon ja ryhdyin varmistamaan hänen antamiensa tietojen merkittävyyttä haastatellen sekä ansioluettelossa mainittuja suosittelijoita että verrokkihenkilönä tuntemaani kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaa ehdokkaan kaupunginjohtajuuden ajalta. Haastatellut edustivat kokoomusta ja sosiaalidemokraattista puoluetta.
Asian valmistelun aikana heräsi kulisseissa pyrkimys estää ulkopuolisen tulo sijaiseksi. Näiden kahden linjan välille syntyi eräänlainen taistelutilanne, jossa mielestäni unohtui jo sekä kunnan paras että kuntalaisten odotukset valitsemilleen luottamushenkilöille. Näytti siltä, että motiiveiksi kaivettiin vanhat henkilöiden keskinäiset antipatiatkin, joista tietoni uutena valtuutettuna ovat kuitenkin vähäiset. Tilanne loi vaikutelman, että menossa oli keväisten vaalien toinen, luottamusmiesten välinen kierros, jossa unohdettiin jopa äänestäjien alkuperäinen tahdonilmaisu.
Oleellista on jatkaa tästä eteenpäin ja hakea ratkaisuja, joissa kuntalaisten paras on ohjaavin tekijä. Pääosa viranhaltijajohdon valmisteltavaksi ja toimeenpantavaksi, ja luottamuselinten päätettäväksi tulevista asioista on käytännön kysymyksiä, joissa puoluekannalla ei ole isoa merkitystä. Pienessä kunnassa, vähin rahoin ja muin voimavaroin toimintavaihtoehtoja ei paljon löydy, mutta parhaat ratkaisut löytyvät päätä käyttäen ja innovaatioita hyödyntäen.
Syntyneessä ratkaisussa viranhaltijajohdolla on mahdollisuus kehittää sekä kunkin toimintaa roolissaan että yhteistyökykyään ja saada samalla ajatuksia kokeneemmalta oman toimintansa kehittämiseen.
Politiikan alalla välttämättömältä näyttävä strateginen linja korostaa veronmaksajien ja palveluiden käyttäjien määrän nostamista kunnan alueella. Siihen on olemassa pääkeinoina 12-tien ympärillä tapahtuva asumisen ja yritystoiminnan kehittäminen houkuttelevaksi sekä toisaalta palvelukokonaisuuksien säilyttäminen ja jonkinasteinen kehittäminen asukkaiden ja vapaa-aikaa viettävien tarpeisiin keskuskylissä.
Palvelujen järjestelmä joutuu maakuntauudistuksessa haasteiden eteen ja kokonaistarkastelu on edessä. Nämä linjaukset ovat nähdäkseni pitkälle puolueista riippumattomia ja mahdollistavat syntyneessä tilanteessa puoluerajat ja vanhan kuntarajan ylittävän, ehkä uudella tavalla innovatiivisen ja parasta saatavissa olevaa osaamista hyödyntävän yhteistoiminnan, jossa kunnioitetaan kuntalaisten tahtoa keskinäisen riitelyn sijasta.
Pertti Salminen
