Vanhankirkon suojelutyötä Pälkäneellä on aina tehty sydämellä. Myös pitkäjänteisyys on ollut tarpeen.
Suojeluyhdistys ehdotti raunioiden suojaamista joko lasi- tai puukatteella jo vuosituhannen alussa, mutta helmikuussa 2004 antamassaan lausunnossa Museovirasto asettui yksiselitteisen kielteiselle kannalle. Sittemmin näkemys on muuttunut: katteen on katsottu olevan paitsi poikkeuksellinen kokeilu myös vähentävän jatkuvaa konservoinnin tarvetta ja lisäävän kirkon käyttömahdollisuuksia kulttuuri- ja matkailukohteena siinä määrin, että kattaminen voidaan hyväksyä.
Myönteiseksi kääntyneestä kannasta huolimatta tavoite saada kirkkoon lasikatto vielä Museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin ollessa virassa ei ole toteutunut; Pälkäneellä usein vieraillut Kostet on ollut eläkkeellä jo vuodesta 2020 lähtien.
Lasikatto on noussut puheenaiheeksi jälleen tänä syksynä. Rauniokirkon Suojeluyhdistys hakee rahoitusta Pirkanmaan Ely-keskukselta kirkon lasikatteeseen, ja suhtautuminen hakemukseen on yhdistyksen mukaan ollut alustavasti myönteinen. Paikallisella tasolla tukensa – myös rahallisesti – ovat luvanneet myös esimerkiksi kunta, seurakunta ja Luopioisten Säästöpankkisäätiö.
Kaikki tuki ja yhteistyö tulevat tarpeeseen. Pitkään haaveiltu lasikate tekisi rauniokirkosta Suomen olosuhteissa ainutlaatuisen kohteen, joka vetäisi väkeä tilaisuuksiin tai muuten vain ihmettelemään ympäri vuoden ja naapurikuntia kauempaakin. Samalla se olisi suoranainen elinvoimapiikki niin Pälkäneen seudun matkailupalveluille kuin kunnan imagollekin.
Suojeluyhdistyksessä toivotaan, että rakennesuunnitteluun ja materiaalitarjousten pyytämiseen olisi mahdollista päästä jo ensi vuonna.
Siihen, että lasikatos käytännössä turvaa rauniokirkon tulevaisuutta, on vielä pitkä matka – ja sen toteutumiseksi tähtien on asetuttava suotuisasti jatkossakin. Tärkeintä kuitenkin on, että toteutusnäkymät ovat kirkastuneet ja projektissa ei enää olla 2000-luvun alun suunnittelukilpailukuvista nousseiden haaveiden varassa.
Lue myös:
