Torstaina alkaa huikea jännitysnäytelmä. Puolen vuoden aikana käydään 420 ottelua, joissa ratkaistaan mitkä neljä joukkuetta eivät selviä maaliskuun puolivälin jälkeen alkaviin SM-liigan tosipeleihin.
Syksyn kiekkomatsien olematon panos ei ole aistittavissa yleisöä pullistelevissa halleissa. Joukkueiden yhteistyökumppanit takaavat sen, että katsomot täyttyvät ja hanoilla riittää jonoa. Sen sijaan ratkaisupelit finaaleja lukuun ottamatta pelataan puolityhjissä halleissa, koska silloin jokainen ostaa lippunsa itse.
Jääkiekko on hoitanut paitsi bisneksen, myös kasvatustyönsä muita lajeja paremmin. Kiekkoseurat keräävät monella paikkakunnalla suurimmat lahjakkuudet kaukaloon.
Vaikka omatoimiset pienpelit ovat siirtyneet pihoilta tietokoneiden ruudulle, taito- ja fysiikka-aukot pystytään paikkaamaan entistä nuorempana aloitettavilla lajitreeneillä. Joukkueharjoittelu ei tuota maailman huippuyksilöitä, mutta kelpo joukkuepelaajia kuitenkin.
Yksipuolisesti harjoittelevista kiekkoilijoista osa rampautuu matkalle, koska paikat eivät kestä tehotreeniä. Lajin pariin saatavan massan ansiosta pelaajia riittää silti huipputasolle jalostettavaksi.
Suomi on noussut jääkiekossa pysyvästi maailman huipulle. Kärki on varsin kapea, sillä kiekko on maailmanlaajuisesti jokseenkin yhtä harrastettu ja arvostettu laji kuin sähly eli virallisemmin salibandy. Molempia pelataan muutamissa pohjoisissa maissa. Niissä pelit herättävät intohimoa ja keräävät väkeä katsomoihin, mutta suurimmassa osassa maailmaa lajeja ei tunneta.
Maailmanlaajuisesti harrastettuja palloilulajeja ovat jalkapallo, lentopallo ja koripallo. Jääkiekon ja jalkapallon ero on suunnilleen sama kuin hiihtäjä Matti Heikkisen ja juoksija Usain Boltin.
Lentopallo ja koripallo luonnistuvat suurikokoisilta ja hieman kömpelöiltä suomalaisilta paremmin kuin jalkapallo. Sisäpelit sopivat pohjoisiin oloihin myös siksi, että niiden olosuhteissa ei anneta tasoitusta muille: lento- ja koripalloa voidaan pelata meilläkin ympäri vuoden toisin kuin jalkapalloa.
Suomi on tehnyt viime vuosien aikana huikean nousun sekä lentopallon että koripallon huipulle. Arvokisapaikat alkavat olla arkea molemmissa lajeissa.
Susijengi tekee suomalaista urheiluhistoriaa parhaillaan käytävissä EM-kisoissa. Matkalla kohti mitalipelejä on jo kaatunut lajin suurmaita, joita jalkapallon puolella vastaisivat Saksan, Argentiinan ja Brasilian kaltaiset kestomenestyjät.
Jos susijengi palaa mitalien kanssa kotiin, edessä on ennennäkemätön korisbuumi. Pihoille nousee koreja, joiden äärellä pikku-Koposet tahkoavat iltakaudet pienpelejä ja kehittävät perustaitojaan. Koripalloseuroihin virtaa uusia harrastajia ja junnusarjat kasvavat.
Pälkäne pääsee nauttimaan orastavasta korisbuumista täysmääräisesti. Luja-Lukossa on tehty muutaman vuoden ajan erinomaista kasvatustyötä juniorikoriksen parissa. Tähän mennessä työ on palkittu vasta järjestöjen myöntämillä tunnustuksilla, mutta luvassa on myös urheilullista menestystä.
12-13-vuotiaat C-juniorit ovat ensimmäinen ikäluokka, joka ei enää anna suurempien paikkakuntien seuroille tasoitusta, sillä Pälkäneelläkin pallon kesytys on aloitettu alle kouluikäisenä. Joukkue on hikoillut salilla läpi kesän ja maistellut urheilijan elämää. Kovaa harjoitelleet pälkäneläiset ovat turnauksissa haastaneet maan kärkijoukkueita. Jos SM-karsintapelit sujuvat toivotulla tavalla, Pälkäneen C-junioreilla on mahdollisuus toistaa susijengin ihme paikallistasolla: altavastaaja voi yllättää isompansa, kun omiin ja pelikaverin taitoihin luottavat pelaajat tekevät määrätietoista työtä yhteisen tavoitteen puolesta.
