Toinen liitosvuosikymmen

Sydän-Hämeessä on eletty jo toistakymmentä vuotta kuntaliitosten aikaa, sillä vuodenvaihteessa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun Sahalahti yhdistyi Kangasalan kanssa. Sen jälkeen liitoksia on selvitetty lähes tauotta. Luopioinen ja Pälkäneen yhdistyivät kaksi vuotta myöhemmin, ja Kuhmalahti liittyi Kangasalaan 2011.

Seudulla ei ole tähän mennessä tehty turhia selvityksiä. Vaikka kuinka on vakuuteltu, ettei selvitys johda liitokseen, niin näin on joka kerta tapahtunut.

Kangasala on jo mukana kaupunkiseudun selvityksessä, ja nyt tehdään toista Pälkäneen ja Kuhmoisten kanssa. Kuhmoinen puolestaan tutkii liitosta sekä Jämsän suuntaan että Kangasalan ja Pälkäneen kanssa.

Kuntien tuplaselvityksiä ei laadita toisiaan täydentämään, vaan vaihtoehdoiksi. Niistä korkeintaan toinen toteutuu. Siksi toinen uhkaa jäädä turhaksi selvitykseksi.

Samanaikaiset selvitykset moneen suuntaan antavat vääjäämättä sellaisen viestin, ettei asialla olla täysin vakavissaan. Lisäksi selvitysten jälkeen syntyy ”jakojäännöksiä”, ja naapurusten kesken saatetaan tarvita pientä jälkihoitoa. Kuntien pitää pystyä järkevään yhteistyöhön, vaikka toinen olisikin antanut rukkaset.

 

Sydän-Hämeessä alkaa olla osaamista ja kokemusta liitosasioissa. Siksi selvitykset eivät nostata kovin kummoisia intohimoja.

Samalla paljastuu se, että lopulta eniten liitokset kiinnostavat viranhaltijoita. Myös muutamat keskeiset kuntapäättäjät ovat huolissaan omasta asemastaan ja reviiristään. Sen sijaan kuntalaisten keskuudessa ollaan lähinnä kiinnostuneita siitä, mitä kotikunnalle tapahtuu.

Joka suunnalla ja tasolla etenevä keskittymiskehitys aiheuttaa muutoksia, joiden rinnalla kuntarajojen siirtäminen asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Entistä suurempien yksiköiden vaikutus ei tunnu enää pelkästään sivukylissä. Nyt palveluistaan ovat huolissaan jo pikkukaupungit.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?