Ohittajien uhrit

Kuluneen talven aikana ei ole ollut paukkupakkasjaksoa. Lämmityksen lisäksi myös lumitöissä on päästy vähällä.

Talvi on päästänyt helpolla. Siitä huolimatta Sydän-Hämeessä ollaan tyytymättömiä teiden kuntoon. Kylillä ei tahdo päästä kulkemaan autolla eikä jalan. Maantiet päästetään vaaralliseen kuntoon.

Säästölinja alkaa näkyä teillä ja turvallisuudessa. Kilpailutetut ja kuiviin kalutut urakat ovat nostaneet aurojen liikkeellelähtökynnystä. Jos noudattaa neljän senttimetrin urakkarajaa, tänä talvena ei ole tarvinnut kovin monta kertaa lähteä auraushommiin.

Aurat eivät lähde liikkeelle heti kun ensimmäiset hiutaleet putoilevat, vaan odottavat mieluummin että lumisade loppuu. Silloin pääsee kertakierroksella. Lisäksi tiet putsataan mieluummin yöaikaan, kun liikenne on hiljaisempaa.

Heikompi hoitotaso on maksajan eli kuntalaisen tietoinen valinta. Viime viikkoina on kyselty, alkavatko säästöt jo niittää satoa maanteillä.

Ensin iäkäs naiskuski liukasteli kohtalokkaasti Valkeakoskentien jyrkässä Murronmäessä. Sitten kuhmalahtelainen varusmies menehtyi liukkaalla ja lumisella Hämeenlinnantiellä.

 

Viime viikolla liikenneonnettomuudet veivät kahden ihmisen hengen. Maanantaina Orivedentiellä lähellä Kangasalan rajaa kuoli kaksivuotias lapsi, kun rekkaa ohittanut auto törmäsi hänen äitinsä ohjaamaan autoon. Tiistaina aura-autoa ohittanut nuori nainen törmäsi potilaita kuljettaneeseen ambulanssiin ja kuoli.

Alkuviikon kolareiden syytä ei etsitty talvikelistä, vaan ratin takaa. Molemmat menehtyneet olivat ohitusten uhreja.

Onnettomuuksien jälkeen poliisi kirjoitti harvinaisen luetun ja kiitetyn vetoomuksen turhia ohituksia vastaan. Siinä muistutettiin, että ohitus on aina riskitilanne, ja riskiä vielä kasvattavat olosuhteet, muu liikenne, ajoneuvon huono kunto ja kiire.

Poliisi painottaa, ettei kehnossa kelissä ole pakko ajaa liikennemerkkiin merkittyä nopeutta. Nopeusrajoitus tarkoittaa enimmäis- ei vähimmäisnopeutta.

 

Jos ohituksen ansiosta pääsee nostamaan keskituntinopeutta kymmenellä kilometrillä, ajansäästö on muutama sekunti kilometriä kohti. Usein ajansäästön syö se, että ohittaja päätyy pian seuraavan jonon hännille.

Tiellä pitää olla melkoisen väljää ennen kuin ohittamisen riski kannattaa ottaa. Ehkä usein on ennemminkin kyse kanssa-autoilijoiden opettamisesta.

Tämä on kaikkein vaarallisinta liikennekäyttäytymistä, sillä ohittaja on vastuussa oman terveytensä lisäksi myös matkustajien ja vastaantulijoiden turvallisuudesta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?