Kyläkaupat ovat sinnitelleet Sydän-Hämeessä muuta maata pidempään. 2000-luvun alussa kauppaverkko kuitenkin harventui vauhdilla. Puotinsa menettivät Kuohijoki, Sappee, Vehoniemi, Harhala, Rautajärvi, Puutikkala ja Kuhmalahti.
Synkkä aalto oli leviämässä sivukylistä keskustaajamiin, kun perinteikkäät Järvenpään ja Toivarin kaupat sulkivat Pälkäneen ja Luopioisten keskustoissa. Luopioinen ei menettänyt henkistä keskustaan, sillä Kukkian kauppa muuttui pienen tauon jälkeen kirppariksi. Järvenpään elintarvikemyymälän paikalla puolestaan avasi pian Poistomyynti.
Nyt on havaittu, että kylienkin kaupoista harva on hiljentynyt lopullisesti. Harhalan kaupan paikalla avasi kirppari ja Kuohijoen kauppa muuttui pienen tauon jälkeen tunnelmalliseksi kesäpuodiksi, josta saa peruselintarvikkeita ja tuoreita leivonnaisia.
Suurin ihme on kuitenkin tapahtunut tai tapahtumassa Rautajärvellä, Kuhmalahdella ja Puutikkalassa. Rautajärvi sai kyläkauppansa takaisin, Kuhmalahdella uusia avajaisia vietetään loppuvuodesta ja Puutikkalassa ensi keväänä.
Kyläkaupan uusi nousu on Suomen mitassakin poikkeuksellista, sillä kaupan alalla on ollut vallalla jo pitkään voimakas keskittyminen. Kesko ja Osuuskauppa jakoivat kanta-asiakaskorttiensa ja ison kokonsa avulla markkinat keskenään, kunnes Lidl palautti alalle kilpailun.
Uusi saksalaiskilpailija ja nettikauppa lopettivat Citymarket- ja Prisma-hulluuden. Lidlit nousevat sinne, missä asiakkaat asuvat, eivätkä valtateiden risteyksiin.
Nettikaupan vuoksi väki ei enää tarvitsekaan kilometrikäytävien varrella kaupattavia lippiksiä, lenkkareita ja leivänpaahtimia. Siksi kauppajätit yrittävät ruuan halpuuttamiskampanjallaan palauttaa asiakkaat vielä kerran hypermarketeihin. Siellä heille voidaan ruokakorin ohessa myydä myös elektroniikkavempaimet ja asusteet, jotka nykyisin hankitaan netistä.
Nettikauppa ei viekään kauppoja kylistä, vaan kehäteiden rampeista. Uusi aika on saanut ihmiset ymmärtämään, mikä on lähimyymälän merkitys.
Kyläkauppa levittää ympärilleen elinvoimaa, sillä se hoitaa sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita. Lähipalvelun ansiosta ikääntyvä väki pärjää kotipirteissään, vaikka askel lyhenee. Nuorempikin osaa arvostaa lähipuodin ruokahyllyjä, kun nettikaupan kautta saa kaiken muun kotiovelle.
Vaikka kyläkauppojen vastaisku vaikuttaa Rautajärven, Kuhmalahden ja Puutikkalan esimerkin ansiosta lupaavalta, pikkupuotien ahdinko ei ole kokonaan ohi. Kauanko Aitoo on kahden kaupan kylä? Pärjääkö kauppa Pohjassa, kun se saa reilun parin vuoden välein uudet kilpailijat molempiin naapurikyliin?
Kyläkauppaverkosto on säästynyt Sydän-Hämeessä pitkälti kesäasutuksen turvin. Siksi olisi ihan ymmärrettävää, että kyläkaupat keskittyisivät Kuohijoen Munkki & Rinkelin tapaan loma-aikaan, jolloin kauppa käy.
Mutta Rautajärvi, Puutikkala ja Kuhmalahti ovat esimerkkejä siitä, että ruususen unesta heräävä kyläkauppa voi pärjätä ympäri vuoden.
Kyläkoulua puolustaessaan uudelleen herännyt Rautajärvi kokosi kaupan, baarin ja parturin palvelut saman katon alle Pälkäneen Itäkeskukseksi. Hannu Knaapi tulee rakentaneeksi vastaavanlaisen palvelukeskittymän Kuhmalahdelle, kun baarin ja huoltoaseman naapurina avaa kauppa.
Myös Puutikkalan uudet kyläkauppiaat lähtevät kaupan pitoon realistisin odotuksin. Pikkukylän puoti on maallemuuton mahdollistava sosiaalinen elämäntapa, eikä uravalinta, jonka turvin vuollaan mammonaa.
Viimeisimmät kommentit