Tiivistetään kenttiä

Kun lähestyy kirkonkylää, ensimmäisenä järvenselälle erottuu kylän komeimmalle paikalle rakennetun kirkon torni. Sitä kohti korpitaipaleiden takaa liikkeelle lähteneet sivukylien asukkaat kiskoivat sunnuntaisin kirkkoveneellään.

Kirkon ympärille muodostunut yhteisö alkoi hoitaa asioita yhdessä kirkolla. Puolitoista sataa vuotta sitten seurakunnan asioista päättäneen pitäjänkokouksen rinnalle syntyi maallisista asioista päättävä kuntakokous. Seurakunnan ja kunnan asiat erotettiin toisistaan.

Sekä seurakuntien että kuntien organisaatiot pöhöttyivät sotien jälkeen. Kaupungistuva palveluyhteiskunta teki palkkatyönä paljon sellaista, mikä ennen hoidettiin yhdessä. Yhteisön tilalle asettui organisaatio.

Toisiaan työllistävät viranhaltijat eivät olleet ongelma kasvun vuosina. Nyt talous pakottaa sekä seurakunnat että kunnat uudistumaan. Isot hallintoremontit ovat kuitenkin vaikeita toteuttaa. Kirkon hallintouudistus ei etene sen jouheammin kuin kuntien ja palvelurakenteiden uudistaminen.

Seurakunnissa ollaan kuitenkin pidemmällä, sillä ne ovat tunnistaneet peruskysymyksen: viranhaltijaorganisaatioista pitäisi pystyä palaamaan yhteisöihin. Jatkossa seurakuntalaisten voimin hoidetaan taas sellaisia tehtäviä, joihin on välillä palkattu työntekijät.

 

Kunnatkin ovat kuntalaisten, kylien ja järjestöjen luomia yhteisöjä. Jos ei ole yhteisöä, ei tarvita kuntaa tai kuntaorganisaatiota.

Etenkin isot kunnat ovat ihmeissään, kun sote-uudistuksen myötä puolet työntekijöistä ja rahoista siirtyy maakunnalle.

Pälkäneen kaltaiset pikkukunnat ovat jo alkaneet luomaan nahkojaan uudelleen. Kun terveydenhuolto ja sosiaalityö on siirretty isompien hoidettavaksi, ne ovat keskittyneet elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseen.

Maakuntauudistus tekee kaikista kunnista pienempiä. Uudessa tilanteessa pikkukuntien on helpompi löytää juurensa, koska ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja kokevat enemmän yhteenkuuluvuutta kuin isoilla ja kasvottomilla paikkakunnilla.

 

Sote ja maakuntahallinto pistävät kunnan tehtävät uusiksi. Kuntaorganisaatio jää touhuilemaan omiaan, jos sitä uudisteta samalla.

Organisaatioiden viilaaminen ulottuu myös päätöksentekijöihin. Tulevat luottamushenkilöorganisaatiot pitää luoda kunnan tulevia tehtäviä, eikä vaaleja varten.

Ehdokaslistoja täyttävät puoluepomot haluaisivat mahdollisimman paljon palkintopaikkoja, joita voidaan jakaa myös valtuuston ulkopuolelle jääneille. Kunnantalolla sen sijaan intoillaan valtuutetuista muodostetuista valiokunnista, joissa istuisi vain asioihin tosissaan sitoutuneita ja vihkiytyneitä päättäjiä.

Päädyttiinpä sitten lautakunta- tai valiokuntamalliin, niin olennaista on se, että kentällisiä tiivistetään ja kuntaa kehittämään saadaan pitäjän parhaat voimat. Päätettävien asioiden määrä vähenee, eikä päättäjiä enää kannata ripotella perinteisiin lautakuntiin. Mitä vähemmän lautakuntia tai valiokuntia on, sitä paremmin fokus pysyy uuden kunnan perustehtävissä.

Uudesta organisaatiosta päättää puolen vuoden jatkoajan saanut nykyvaltuusto. Vaalien värittämä kevät ei kuitenkaan tuo lisää viisautta siihen, millainen on uuden kunnan tilanne vuonna 2019, kun maakuntahallinto aloittaa. Siksi luottamushenkilöorganisaatiosta kannattaa tässä vaiheessa päättää vain ensimmäiseksi puoleksitoista vuodeksi.

Uusi valtuusto on syksyllä 2018 paljon viisaampi ja osaa rukata hallinnon järkeväksi. Siihen mennessä on nähty, miten tiivistetty lautakunta- tai valiokuntamalli toimii ja millainen organisaatio kuntaan tarvitaan maakuntauudistuksen jälkeen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?