Maaliskuun alussa Mikkolan Navetalla aukeava Asumaan 2017 -näyttely haastaa isoja voimia. Tällä hetkellä ei intoilla maaseudun rauhasta, vaan mahdollisimman korkeista keskustakerrostaloista. Kaikkialla maailmalla virta vie kohti isoja kaupunkeja.
Kangasala kasvaa Tampereen kehyskunnista nopeimmin. Viime vuonna valmistui monta isoa kerrostalohanketta, ja uusia kerrostaloasuntoja yli 350. Kunnan väkiluku kasvoi lähes kuudella sadalla.
Tiivistämis- ja kaupungistumistrendin keskellä idyllinen maalaiskylä kokoaa oman asumis- ja rakentamisnäyttelyn. Luopioisten Yrittäjien tempaus on jo sinällään mainio muistutus aikaansaavan kylän voimasta.
Kunta on vähitellen oppinut markkinoimaan itseään ja tonttejaan isoilla messuilla. Luopioinen järjestää oman näyttelyn. On helppo uskoa, että jo tällainen asenne kiehtoo maallemuutosta ja oravanpyörästä hyppäämistä suunnittelevaa.
Asuminen on muuttumassa. Vielä pari sukupolvea sitten jokainen kaatoi vuorollaan puut ja löi tiilet omaa pirttiä varten. Kun kylille perustettiin yhdistyksiä, niistä jokaiselle tehtiin ensimmäisenä oma seurantalo.
Omatoimirakentajien ajasta on suunnilleen yhtä pitkä aika kuin torppariajasta. Kuntien kuvakulma asumiseen on kuitenkin pysynyt jokseenkin ennallaan: kaavoitetaan tontteja, rakennetaan niille putket sekä tiet ja jäädään odottamaan rakentajia.
Nykyihmisessä tontti ei herätä oman pirtin unelmia, vaan enemmänkin epätietoisuutta ja -toivoa. Työkaluista vieraantuneen on vaikea hahmottaa, miten maapala muuttuisi pihaksi, jonka keskellä seisoo talo.
Rakentamista pitää helpottaa. Luopioisissa tätä työtä tehtiin jo vuosituhannen vaihteessa. Sadan tonnin talojen tärkeimpänä lähtökohtana ei ollut nykyihmisen haluttomuus ja kyvyttömyys ryhtyä rakennushankkeeseen, vaan hinta. Luopioisissa osoitettiin, että pientalon pystyy rakentamaan edullisesti, kun suunnitellaan tehokas konsepti. Kunta teetti perinteisten rivitalojen sijaan asunnot erikseen ja keräsi sekä muuttajia että mainetta.
Luopioisissa löydettiin toinenkin asumisen trendi hieman etuajassa. Mummonmökit palauttivat talon koon järkevään mittakaavaan. Nykyään ei kaivata lisää siivottavaa ja maksettavaa, etenkin kun perhekoko pienenee jatkuvasti. Kaksion tai kolmion kokoinen pientalo riittää moneen elämänvaiheeseen. Nuoren perheen ei tarvitse sitoutua koko elinajakseen asuntolainaan ja ikäihminen saa sivukulmien talon hinnalla eläkepirtin palveluiden ääreltä.
Nyt tilauksessa olisi uudenlaisia vastauksia entistä liikkuvampaan elämäntapaan.
Aiemmin asuttiin sukupolvesta toiseen samoilla saloilla tai saman piipun juurella. Nykyisin maailman suhdanteet hiljentävät ja vilkastuttavat kokonaisia kaupunkeja niin, että ihmisen pitäisi olla valmis muuttamaan työn perässä.
Isot talovelat sitovat kuitenkin suomalaiset tehokkaasti paikalleen. Turun telakoille ja Uudenkaupungin autotehtaille on vaikea löytää riittävästi tekijöitä. Kun suomalainen yhteiskunta ei jousta, tekijät löytyvät rajojen takaa. Isojen työmaiden äärelle syntyy parakkeja ja muita väliaikaisratkaisuja, joissa ulkomaalaiset työntekijät asuvat työviikkojen ajan.
Maaseudulla asunnon omistamisesta on tullut riskibisnes. Asuntojen arvon lasku laskee kiinnostusta asettua maalle, koska muutaman vuoden päästä talosta ei enää saa omiaan takaisin.
Maaseudulle pitäisi löytää asunnonrakentajia, jotka luottavat siihen, että ilmiö ohimenevä. Lisäksi asumiseen tarvitaan uudenlaisia malleja. Luopioisten Pöllökartanon yhteisöasuminen on kiehtova esimerkki tästä.
Ihmisten unelma maalla asumisesta on vaikea toteuttaa aktiivisessa elämänvaiheessa. Kaikkein eniten rauhalliseen ja turvalliseen ympäristöön kaivattaisiin ruuhkavuosina. Mutta silloin sekä aika että raha ovat kortilla.
Siksi maallakin pitäisi hyödyntää omistamisen ja vuokra-asumisen välisiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi asumisoikeusmalli on hyödyntämättä. Muutaman kymppitonnin sijoitus ei olisi ongelma, koska sen saisi lähtiessään takaisin.
Asumisoikeusasunnot toisivat seudulle aktiivisia ihmisiä. Paikkakunnalle asetuttuaan moni alkaisi katsoa isompaa ja pysyvämpää asumisratkaisua, ja siksi malli virkistäisi myös seisovaa asuntokauppaa ja rakentamista.
Asumisoikeusmalli sopisi myös senioritaloon. Silloin elämän viimeistä asuntoa varten ei tarvitsisi ottaa lainoja tai kaupata rakkaita mökkirantoja. Asumisoikeusmalli varmistaisi myös sen, että senioritalot pysyisivät oikeanlaisten asukkaiden käytössä, jolloin asukkaiden kaipaamien palveluiden tuottaminen olisi tehokasta.
